-THL 2013
Aina on oivallinen aika myös hypätä kyytiin, joten tule ihmeessä laulamaan hyvässä porukassa jos et vielä joukkoomme ole löytänyt!
Harjoitukset tiistaisin klo 18 Koivistonkylän Srk-talossa.
7.5. klo 18 kevätkonsertti, Laikun musiikkisali, Keskustori 4
Picantuksessa on tällä hetkellä vajaa parikymmentä aktiivista laulajaa. Otamme riveihimme erittäin mielellämme uusia jäseniä!
Kuorolaulaminen on yhteisöllistä toimintaa. Kaikkien on laulettava samaa laulua jotta sointi on mielekästä. Olemme kohtuullisen kirjava joukko iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, ja tähän poppooseen on tutkimusten mukaan helppo tulla mukaan!
Ei vain omaan käyttöön. Kuorolaulu on tarkoitettu jaettavaksi muidenkin kuin kuoron kesken. Vaikket mielisi laulaa, tule toki kuuntelemaan!
Picantus on perustettu vuonna 1999.
Picantus on sekakuoro, joka koostuu tällä hetkellä 17 laulajasta:
7 sopraanoa
6 alttoa
2 tenoria
2 bassoa
Kuoron tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää kuorolauluharrastusta, sekä edistää ja tukea musiikkitoiminnan kehitystä jäsentensä keskuudessa - unohtamatta hauskaa yhdessäoloa. Olemme seurakuntien yhteistyökuoro ja avustamme seurakuntia esiintymällä jumalanpalveluksissa tai muissa seurakuntien tilaisuuksissa. Järjestämme 1 – 3 konserttia vuosittain. Ohjelmistomme käsittää perinteistä kuoromusiikkia, hengellisiä lauluja, kansanlauluja sekä viihteellistä musiikkia. Otamme erittäin mielellämme uusia laulajia joukkoomme.
Kuoronjohtajana toimii Katja Harilo.
Katja Harilo valmistui laulunopettajaksi (Musiikkipedagogi AMK) Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiasta 2002. Kuoronjohtoa hän on opiskellut lisäksi Klemetti-opistossa sekä rytmimusiikin kuoronjohtoa Taideyliopiston Global Music-osaston täydennyskoulutuksessa (2017-2019). Hän on myös koulutettu Alexander-tekniikan opettaja (2010).
Ennen Picantus-kuoroa Katja on toiminut pitkään kuoronjohtajana mm. Tampereen Naislaulajissa, Suvanto-kuorossa ja Tampereen Nuorisokuorossa. Päivätyönään hän kouluttaa Alexander-tekniikan opettajia Tampereen Alexander-tekniikan opettajakoulussa ja antaa Alexander-tekniikan ja laulun yksityistunteja sekä Alexander-tekniikan ja äänenkäytön koulutusta ryhmille, mm. kuoroille.
Katja laulaa itse mm. Katja Harilo Silja Kuoppala Duossa, jossa hän soittaa myös haitaria, ja pääosin renessanssimusiikkia esittävässä Apollo Vocal Ensemble:ssa.
Kuorolauluharrastus on antoisaa, joten tule ihmeessä mukaan! Se, onko Picantus juuri sinun juttusi, selviää hyvin helposti kun otat yhteyttä joko kuoromme sihteeriin tai puheenjohtajaan. Sovitaan tutustumiskäynti, jolloin vakuutut varmasti! :)
Mari Heikkonen
puheenjohtaja, sopraano
050 320 7086
pj@picantus.com
Jaana Kuittinen
sihteeri, altto
050 348 1711
sihteeri@picantus.com
Vuonna 2017 virittelimme yhteistyötä Nurmijärveläisen Cantican kanssa jälleen, Suomi 100-juhlavuoden hengessä puhtaasti suomalaisten joululaulujen parissa. Tavoitteenamme oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ohjelmisto johon kuuluisi myös muutama molempien kuorojen voimin esitettävä kappale. Lisäksi kuoronjohtajamme Emmi säesti uruilla yhteislaulun johon niin kuulijat kuin kuorolaiset saivat yhtyä.
2.12. taivalsimme linja-autolla Nurmijärvelle Rajamäen kirkkoon. Kauniisti soiva omaleimainen kirkkosali toimi areenana jossa oli varsin miellyttävä niin laulaa kuin kuunnellakin.
Hieman tiiviimpään tunnelmaan päädyttiin Tampereella 9.12. kun esiinnyimme Vanhassa kirkossa Keskustorilla. Pienellä sovittelulla saimme kuitenkin kummatkin kuorot soviteltua kirkon etuosaan yhteisiä lauluja varten ilman pahempia kramppeja. Esiintymisen jälkeen piipahdimme vielä Tampereen joulutorilla laulamassa jouluiset tervehdyksemme torikävijöille.
Illan lopuksi nautimme kuumasta glögistä, herkullisista ruoista ynnä juomista sekä erinomaisesta seurasta kuorojen yhteistä pikkujoulua viettäen kaikkien kynnelle kykenevien kanssa. Kerrassaan loistavaa ohjelmaa, tähtiluokan esiintymisiä ja muutenkin iloista ja lämmintä mieltä mahtui iltaan. Siitä kiitos kaikille niin Picantuksesta kuin Canticastakin!
Konserttimatkalle Tukholmaan lähdettiin kauniina lokakuisena perjantaina Tampereen linja-autoasemalta. Mukana oli iso joukko kuorolaisia, kuoronjohtaja ja innokkaita kannattajajäseniä (kuorolaisten omaisia), joista osa oli ollut mukana jo aikaisemmillakin ulkomaille suuntautuneilla konserttimatkoilla.
Konserttimatkalle oltiin valmistauduttu huolellisesti ja odotukset olivat korkealla. Kuljettaja otti suunnan kohti Helsinkiä ja sieltä jatkoimme laivalla kohti Tukholmaa. Ensin oli ohjelmassa hytteihin asettautuminen ja iloksemme saimme todeta, että hyttimme olivat mukavia, suhteellisen isoja ja ikkunallisia.
Laivalla oli monenlaista ohjelmaa. Söimme yhdessä maukkaan illallisen laivan bufeesta jonka jälkeen kukin sai valita illan ohjelman itse. Tarjolla oli ostoksien tekoa, karaokessa laulamista tai vaikka pääesiintyjä Sini Sabotagen vauhdikkaan esityksen seuraamista. Moni varmaan jaksoi valvoa niin myöhään, että ehti näkemään keskiyön shown.
Matkustimme siis laivalla yön ja aamulla saavuimme Tukholmaan. Suuntasimme satamasta kohti kaupungin keskustaa - osa metrolla ja osa satamabussilla. Tiedossa oli, että Sergel Plaza -hotellista saisimme huoneet vasta iltapäivällä, mutta saimme kuitenkin matkatavarat säilytykseen hotellille, joten siitä ei aiheutunut ongelmia.
Iltapäivällä meillä oli harjoitukset suomalaisessa kirkossa kello 14.00 ja siihen asti ohjelma oli vapaa. Moni käyttikin ajan Tukholman keskustassa ostosten tekemiseen ja ostettavaahan siellä riitti. Kuoronjohtajallekin löytyi Blåbär -teetä. Sen voimalla onnistuvat äänenavausharjoitukset jatkossakin hyvin.
Harjoitusten jälkeen suuntasimme hotellille ja edelleen yhteiselle illalliselle ravintolaan, josta yhden kuorolaisemme sukulainen oli ystävällisesti meille pöydät varannut. Illallinen oli mainio ja meillä oli oikein mukavaa. Tulihan siinä laulaa luikautettua yksi kuorolaulukin kaikkien ruotsalaisten asiakkaiden iloksi. Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä yöpuulle ja valmistautumaan seuraavan päivän konserttiin.
Seuraavana aamuna lähdimme hyvissä ajoin kohti Tukholman suomalaista kirkkoa. Jumalanpalveluksen oli määrä alkaa kello 11.00 ja ennen sitä täytyisi saada äänet avattua. Jumalanpalvelus oli hiukan erilainen, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet, mutta seurakuntalaiset tuntuivat nauttivan esityksestämme.
Varsinaisen konsert in oli määrä alkaa kello 13.00. Sitä ennen saimme kuitenkin nauttia seurakunnan vieraanvaraisuudesta kahvien ja suolapalan ääressä. Samalla luovutimme seurakunnalle meidän tuliaiset, vaihdoimme kiitokset ja toivotimme heidät tervetulleeksi Tampereelle. Konsertti alkoi kutakuinkin aikataulussa ja onnistui hyvin ainakin saamamme palautteen perusteella. Laulajilla itselläkin oli tunne, että laulut menivät hyvin.
Konsertin jälkeen oli vielä hyvin aikaa ennen laivan lähtöä. Matkatavarat olivat hotellilla säilytyksessä ja kukin kulutti aikaansa Tukholman nähtävyyksiä katsellen ennen satamaan ja laivaan siirtymistä. Illan tullessa laiva lähti kohti Suomen Turkua. Aamulla meitä oli vastassa Atro Vuolteen tilausbussi, joka vei väsyneet matkaajat turvallisesti ja nopeasti Tampereelle.
Konserttimatkamme sattui juuri sille viikonlopulle, kun Ruotsin rannikolla etsittiin sukellusvenettä, josta oli tehty havaintoja pitkin viikkoa. Emme kuitenkaan onneksi törmänneet merimatkalla tähän ihmeeseen - lieneekö tuota ollutkaan. Se ei tainnut selvitä koskaan. Kalastaja Ove ainakin ilmoitti olleensa eräässä lehtikuvassa esitelty sukellusvene.
Viime syksynä Picantuksen vieraana Tampereella oli Tartu Peetri kiriku kammerkoor eli Pietarin kirkon kamarikuoro Tartosta. Tänä keväänä oli vastavierailun aika. Iloinen matkaseurue kokoontui perjantaiaamuna klo 6:45 Tampereen linja-autoasemalle. Kuorolaisten lisäksi matkaan lähti 6 puolisoa ja yksi sisko sekä kuoronjohtajamme Emmi Kleemolan vuoden ikäinen, käsittämättömän kiltti poika Eino.
Bussissa oli tunnelmaa – puheensorina täytti heti tilan – toiset tosin nukkuivat. Mukava bussikuskimme kävi satamassa noutamassa liput ja pääsimme laivaan, jossa kukin nautti mieleisensä lounaan. Matkalla Tallinnasta Tartoon pysähdyimme kahvilla Tuulimyllyssä, jota ei kyllä ihan heti olisi tuulimyllyksi tunnistanut – siivet olivat ehkä lähteneet lentoon… tai sitten pudonneet.
Tartossa kesä oli jo pitkällä – sireenit tuoksuivat ja tuomet olivat täydessä kukassa. Majoituimme hotelli Dorpatiin, joka sijaitsee Ema-joen rannalla lähellä kauppakeskus Taskua. Eikä kaupungin keskustakaan ollut kaukana. Hotellin vieressä oli tori, josta moni picantuslainen teki edullisia kesäkukka- ja taimiostoksia.
Perjantaina illastimme omalla väellä Tarton Ruutikellarissa, josta pöytävarausta ei kuitenkaan löytynyt. Ei tietenkään, koska kuoron pj (tämän kirjoittaja) oli tehnyt sen lauantai-illalle. Saimme onneksi kuitenkin paikat ja ruokaakin. Jotkut viihtyivät ravintolassa pikkutunneille asti norjalaista bändiä kuunnellen ja sen tahdissa tanssien.
Lauantaiaamuna meillä oli kahden tunnin harjoitukset ja tilat sitä varten oli varattu viereisestä kongressikeskuksesta. Harjoitustila oli kuitenkin pieni ja sisustettu pitkillä verhoilla ja kokolattiamatolla. Varsin hankala siis laulaa. Koska kokoustiloissa ei sillä hetkellä ollut muita, saimme luvan harjoitella hissiaulassa, jossa akustiikka olikin kerrassaan mainio. Aluksi harjoitukset eivät menneet kenelläkään kovin hyvin ja varsinkin basso joutui omien sanojensa mukaan ”koirakouluun”.
Harjoitusten jälkeen lähdimme bussillamme opastetulle kaupunkikiertoajelulle. Oppaanamme toimi yliopiston opettaja ja jo pitkään Tartossa asunut tietäväinen ja selkeäsanainen Jussi Aronen.
Lauantai-iltana konsertoimme Pietarin kirkossa. Akustiikka oli erikoinen, mutta Emmin mukaan soi kauniisti. Ilmeni kuitenkin odottamaton haaste – nuottiteline oli alimmassa asennossaankin Emmiä pidempi. Ei auttanut kuin johtaa ulkomuistista ja hyvinhän se sujui niinkin. Ensi kerralla pakkaamme oman nuottitelineen mukaan. Kun lauloimme konsertin viimeisenä kappaleena Hoia Jumal Eesti, yleisö nousi seisomaan. Oli juhlallinen tunnelma ja pala nousi itse kunkin kurkkuun. Ylimääräisenä kappaleena esitimme Finlandian.
Konsertti oli sikäli historiallinen, että kuoronjohtajamme Emmi Kleemola johti kuoroa ensimmäistä kertaa ulkomailla. Kansainvälinen ura urkeni siis Tartossa Picantuksen kanssa.
Konsertin jälkeen tartolaiset olivat järjestäneet yhteisen illanvieton seurakuntatalolle. Virolainen vieraanvaraisuus tuli jälleen kerran todistetuksi – tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua aina hedelmistä ja pullasta voileipäkakkuun – kotiviinistä puhumattakaan.
Sunnuntaiaamuna lauloimme jumalanpalveluksessa 1300-luvulla rakennetussa NÕO kirkossa, joka sijaitsi noin 15 km Tartosta lounaaseen. Vaikka sää oli lämmin (yli 20 astetta), oli kirkon sisälämpötila luultavasti nollan pinnassa, koska laulaessa henki höyrysi ja silmälasit huurtuivat. Osa naisista kävikin vetämässä farkut jalkaan hameen alle. Eipä tarvinnut enää ihmetellä kirkon penkeissä olevia vaahtomuovisia istuinsuojia.
Kirkonmenojen jälkeen meille tarjottiin kahvia ja teetä ja taas niin ihanan herkullisia leipomuksia ja voileipiä. Nautimme kahvit ulkona luonnontilaisessa kirkkopuistossa.
Matkamme oli erittäin onnistunut – konsertit menivät hyvin ja hauskaa oli. Minnehän seuraavaksi suunnistamme…. Kirjoitti Mari 2.7.2011
Kuoro teki esiintymismatkan Unkariin 1.-7.7.2004. Matkalle oli sovittu tehtäväksi kolme esiintymistä. Esiintymisistä ensimmäinen oli kuoronjohtajan kotikaupungissa Nagykörösissä. Ohjelmiston päänumeron muodosti Franz Schubertin kaunis ja vaativa Deutsche Messe lisättynä latinankielisillä sekä suomenkielisillä lauluilla. Esiintymispaikkana kaupungin ylväs kirkko, jonka ystävällinen kirkkoherra tarjosi pappilansa esiintymisasujen pukemispaikaksi.
Hotelli Esiintymisen jälkeen hän tarjosi illallista. Illallisen oli valmistanut hänen sympaattinen taloudenhoitajansa. Tänne ensimmäiseen esiintymispaikkaan lähdimme Budapestistä, jossa sijaitsi meidän siisti ja kotoisa perhehotellimme. Budapestin ja Nagykörösin välimatka on noin 100 km. Matkaan olimme varanneet pikkubussin, jolla poikkesimme Pustalla tutustumassa hevostilaan Pusta ja paimentolaisten elämään Pustalla. Kuoronjohtaja Tamás ja vaimonsa Márta pitivät meitä hyvänä omassa Unkarin kodissaan, jossa myös olivat heidän lapsensa puolisoineen meitä kestitsemässä. Viini virtasi ja laulu alkoi maittamaan entistä enemmän olon ollessa jo melkoisen tyrnän, sillä olimmehan jo kolmatta kertaa päivän aikana "lihapatojen" ääressä. Oli surku jättää nämä ystävälliset ihmiset ja palata takaisin Budapestiin, mutta ei auta se on kiireistä "taiteilijan" elämää ja uudet esiintymiset odottivat seuraavana päivänä Esztergomissa.
Raunio Esztergomin matkalla poikkesimme historiallisesti mielenkiintoisessa Visegardin linnassa, joka sijaitsi korkealla mäellä Tonavan mutkassa. Kirkko Esiintymisemme Esztergomissa tapahtui pienessä luterilaisessa kirkossa, jossa säestyksen hoiti kuten kaikissa muissakin paikoissa Tamáksen sisaren poika omilla uruillaan. Omilla uruillaan siksi, että emme olleet varmoja olisiko niin pienessä kirkossa urkuja. Paluumatkalla Esztergomissa kävimme katsomassa Euroopan suurinta Basilikaa, Basilika jonka ovet olivat huonoksi onneksemme kiinni niin ettemme sisältä päässeet sitä ihailemaan.
Seuraavana päivänä, joka oli vapaapäivämme kävimme tutustumassa taiteilijakaupunki Szentendren noin 25 km:n päässä Budapestistä. Matkan sinne teimme raitiovaunulla, metrolla ja paikallisjunalla. Paluumatka hoitui Tonavaa pitkin laivalla. Tämä oli mukava päivä.
Kolmas esiintymisemme oli Budapestin esikaupungissa Begeszmagyrissä, heidän seurakuntakeskuksensa kirkossa. Täällä esiintymisvaikeutta nosti eräs kuulijamme sillä hän oli kuoronjohtajamme Tamáksen veli. Hän on Unkarin johtavia kuoromusiikin asiantuntijoita ja kuoronjohtajia. Matkalta mieleen jäivät ystävälliset, vieraanvaraiset ja iloiset ihmiset.
Tunnuksena picantus, salasanaa voit tarvittaessa tiedustella esimerkiksi Ronilta. Tästä pilveen